Viime vuosina Suomen ortodoksisessa kirkossa on ollut aikamoinen myllytys päällä. Tietyt piirit haluavat naiset/tytöt kirkossa sellaisiin liturgisiin tehtäviin, joissa he eivät ole koskaan olleet. Ja kirkon eri viestintäkanavilla asiaa on pidetty esillä kenties enemmän kuin mitään muuta.
Minä olen ollut tosi murheellinen tästä ilmiöstä. Rippi-isäni on siunannut sen, että saan akateemisesti tehdä, mitä lystää. Niinpä päätin viime joulukuussa pitää esitelmän, jossa esitän aika painavia argumentteja sen puolesta, että nykykäytännöstä olisi syytä pitää kiinni. Esitelmä on nyt julkaistu. Se löytyy täältä.
Myllytys ei ole minnekään kadonnut. Ensi kuussa on jälleen isosti mainostettu seminaari, jonka pointsina on asian edistäminen. Ilokseni minut hyväksyttiin sinnekin pitämään esitelmä, jossa aion keskittyä kirkon erehtymättömyyteen. On rohkaisevaa, että akateeminen vapaus ja inklusiivisuus toimii vielä niin, että kaltaiseni taantumuksellinen änkyrä päästetään ääneen 😁
