Ortodoksisen lähetysstrategian ytimenä vaikuttaa joskus olevan kehotus tulla liturgiaan. Väitetään, ettei ortodoksisuus aukene ulkoa päin. Uskon elämän ytimessä on partisipatorinen uskon ja Kristuksen tunteminen. Niinpä ulkokohtaisen pänttäämisen avulla ei voi koskaan saada jutusta kunnolla kiinni. (Ja kun lukee luterilaista ortodoksisuuden kritiikkiä, täytyy sanoa, ettei ajattelutapa ole täysin metsässä.)
Kuvaamani lähetysstrategia on kuitenkin tosi rasittava, jos ei halua saman tien antautua ortodoksiksi. Esimerkiksi minä vanhana STLK:laisena en saanut mennä ortodoksisiin palveluksiin osallistuakseni niihin kokosydämisesti. Jos ainoa tapa koetella ortodoksisuutta olisi tuo usein esitetty, silloin sen löytäminen olisi ollut käytännössä suljettu minulta pois. Tai no, Jumala voi tehdä aina ihmeitä.
Mutta tämän pikku raapustuksen tarkoitus on oikeastaan sanoa se, että tuo yleinen lähetysstrategia ei ole ihan koko totuus. Ja minulla on tästä omakohtaista kokemustakin.
Jossain vaiheessa luterilaisen vaiheeni loppua törmäsin hyveajatteluun. Olen kirjoittanutkin siitä lyhyesti täällä. Hyveet olivat minulle mullistavia, koska huomasin käytännössä, että hyve-etiikka toimii. Pienillä konkreettisilla teoilla voi olla huikea merkitys, kun ne vakiintuvat tavoiksi ja kasvavat hyveiksi. Tämä oli tosi radikaali juttu, kun olin tottunut sellaiseen ajatukseen, että ainoa edistys hengellisessä elämässä on pelkkä synnintunnon kasvu. EI PIDÄ PAIKKANSA! (Vaikka kaikki kyllä uskovat, että synnintunto syvenee kilvoituksen myötä.)
Miten tämä sanomani liittyy ortodoksisuuden maistamiseen kirkon ulkopuolella? No, me ortodoksit ajattelemme Kristuksen olevan ortodoksisuuden ydin. Tuo sama Kristus on myös kaikkien hyveiden täyteys. Niinpä mitä enemmän Kristus saa muotoa ihmisessä hyveiden kautta, sitä enemmän hän saa tuntumaa ortodoksisuuteen, vaikkei pääsisikään liturgiaan, koska ortodoksisuudessa on pohjimmiltaan kyse Kristuksesta. Kirkossa on toki sellainen Kristuksen täyteys, joka ei muuten avaudu. Mutta jos ei kirkkoon saakka (vielä) pääse, hyveet tarjoavat pieniä maistiaisia ortodoksisuudesta. Ja joka näitä maistiaisia tarpeeksi syö, voi tuskin jäädä ulkopuolelle.
