Jatkoksi edelliselle kirjoitukselle ajattelin tänään lyhyesti kommentoida tuon samaisen Baylogia-kanavan ensimmäistä videota Marian ikuisesta neitsyydestä. Videon keskeinen pointti tiivistyy oikeastaan siihen, ettei Raamattu missään suoranaisesti opeta Marian ikuista neitsyyttä. Pastorin mielestä kysymys on puhtaan historiallinen eikä opillinen ja on muutama syy, miksi on todennäköistä, että Marialla ja Joosefilla oli avioelämää Kristuksen syntymän jälkeen.
Tahdon tarttua yhteen lauseeseen kyseisessä jaksossa. Pastori väittää, että ikuisen neitsyyden opettajat joutuvat tuomaan Raamattuun sisälle oletuksen, ettei Joosef olisi yhtynyt Mariaan ollenkaan. Minä protestoisin tässä väittämää, että oletus tuodaan ulkoa päin Raamattuun. Väitän vahvasti, että jos huomioidaan Vanhan testamentin rituaalilaki ja viime viikolla painottamani ajatus Mariasta liitonarkkina, on selvää, että Maria on ikuinen neitsyt.
En lähde tässä kertaamaan kaikkea viimeksi sanomaani. Peruspointsi on kuitenkin se, että Jumalan läsnäolo on pyhittävää ja tarttuvaa. Kun Jumalan Poika omaksui lihansa Mariassa ja asui hänen sisällään, hän pyhitti äitinsä aivan ainutlaatuisella tavalla. En ehkä viimeksi avannut tarpeeksi sitä, kuinka radikaalista jutusta on kyse. Nimittäin jos muistetaan, että Vanhan testamentin aikana ylipappi sai mennä henkensä uhalla vain kerran vuodessa kaikkeinpyhimpään, on ihan valtavan radikaali juttu, että Jumala tekee neitsyt Mariasta kaikkeinpyhimmän tulemalla hänen sisäänsä. Ja jos temppeliin kätketyn Jumalan läsnäolon oli tarkoituksena levitä sieltä ja pyhittää maailma, kuinka pyhitetty mahtaakaan Jumalansynnyttäjä olla, kun Jumala teki hänet omaksi asunnokseen!
Väittäisin, että keskeisin ero minun ja tuon luterilaisen pastorin välillä liittyy pyhityksen teologiaan. Minä argumentoin, että Vanhassa testamentissa Jumalan läsnäolo on pyhittävää ja tämän perusteella on aivan selvää, että Jumalansynnyttäjä on ainutlaatuisesti pyhitetty. Luterilainen tulokulma taas lähtee siitä, mitä Raamatussa on eksplisiittisesti sanottu. Mutta tässä päädytään kyllä tosi outoon malliin. Jumalan pyhyys toimii jotenkin valokatkaisijan tavoin. Sen voi ilmeisesti laittaa tarvittaessa pois päältä. Eli voisi olla muka niin, että Jumala olisi asunut Jumalansynnyttäjän sisällä, mutta tämä ei olisi pyhittänytkään Mariaa. Positiossa taitaa olla on mieltä vain, jos oletetaan luterilaisuuden voluntaristinen jumalakäsitys; Jumalan olemus ei ole välttämättä pyhittävä, vaan sen pyhittävyys riippuu yksin Jumalan tahdosta. Päälle sitten vielä se, että meininki on sikäli markionilainen, että Uutta testamenttia luetaan ”atomistisesti”, irrallaan Vanhan testamentin tarjoamasta kontekstista.
Mutta niin! Palatakseni ikuiseen neitsyyteen. Jos otetaan Vanhan testamentin pyhityksen teologia ja Maria liitonarkkina ja tähän sitten lisätään Mooseksen lain rituaalilainsäädännön ajatus sukupuolielämän saastuttavuudesta, ikuinen neitsyys on lopputulos. Saastaisuuden ja pyhyyden kohtaaminen oli näet vaarallista. Jos ja kun Maria oli uusi kaikkeinpyhin, juutalaiselle Joosefille olisi ollut täysi hulluus yhtyä vaimoonsa. Niinpä Maria on ikuinen neitsyt.
Palasia 