Huomasin, että minulta on jäänyt käsittelemättä yksi klassinen raamatunkohta, jota käytetään yksin Raamattu -opin tueksi. Tämä on Ap.t. 17:10–12, joka kuvaa sitä, miten Berean jalot juutalaiset ottivat vastaan apostoli Paavalin sanan koeteltuaan sitä ensin pyhillä kirjoituksilla. Protestanttinen logiikka menee niin, että he tekevät nykyään aivan samaa kuin Paavalin kehumat juutalaiset koetellessaan kaikkea julistusta Raamatulla. Katkelma nähdään näin ollen raamatullisena perusteena yksin Raamattu -opille, jonka mukaan vain raamatullinen opetus sitoo omaatuntoa.
Minusta tähän argumenttiin liittyy yksi iso ongelma. Nimittäin se, että näiden juutalaisten suhde Paavaliin ei ole sama kuin kristityn suhde kirkkoon. Paremmin juutalaiset rinnastuisivat henkilöihin, jotka koettelevat kirkkoa ulkopuolelta käsin ennen kuin sitoutuvat siihen. On pienoinen venytys päätellä tästä kohdasta se, että jokaisella kirkon jäsenellä olisi oikeus Raamatun valossa arvioida, mitä hyväksyy kirkon opista ja mitä jättää pois. Kohta ei ota mitään kantaa tähän. Huomio on vain siinä, että juutalaiset koettelivat kuulemaansa opetusta ja sen seurauksena monet uskoivat. Oletettavasti tämän jälkeen heidät otettiin kasteen kautta kirkkoon.
Jos berealaiset ovat jossain esikuvaksi nykyään, niin varmaakin siinä, että jos ihminen etsii oikeaa kirkkoa, hänen tulee koetella eri vaihtoehtoja Raamatulla. Mutta tämän ei pitäisi olla mikään ongelma ortodokseille. Meidän opetushan on raamatullista. Ihan toinen kysymys on se, onko kristityn omatunto sidottu vain Raamattuun. Tätä Raamattu ei opeta missään. Niinpä opetus jo itsessään sitoo omantunnon sellaiseen, mitä ei ole Raamatussa.
Jokseenkin rinnakkaista ilmiötä olen kommentoinut täällä aiemmin, mutta ehkäpä mainitsen sen uudestaan: jotkut luterilaiset tykkäävät lainaa kirkkoisiltä katkelmia, joissa he kehottavat koettelemaan opetuksensa Raamatulla. Tätä pidetään merkkinä sola scripturasta. Tässä asetelma on sikäli erilainen kuin berealaisten kanssa, että kyse on kirkon sisäpuolella tapahtuvasta toiminnasta. Mutta taas tapahtuu aika iso harppaus johtopäätöksissä. Siitä, että yksittäinen julistaja kehottaa koettelemaan opetuksensa Raamatulla, ei voi johtaa vielä sitä, että yksilöllä olisi oikeus nostaa oma Raamatun tulkintansa koko kirkon uskon yläpuolelle. Mutta juuri tätä protestanttinen raamattuoppi edellyttää.
Joten tässä nyt tapahtuu aikamoisia harppauksia ja venytyksiä johtopäätöksiin, jotka eivät ole ollenkaan itsestäänselviä tai edes kestäviä.
