Toisinaan kuulee humoristisesti sanottavan, etteivät ortodoksit lue Raamattua, vaan he vain suutelevat sitä. Tämä väite heitetään kenties itseironisesti pöytään, kun ortodoksien huono raamattutuntemus käy ilmi. Mutta väitettä ei tulisi ottaa liian tosissaan. Niille, jotka ajattelevat, ettei ortodoksisessa kirkossa lueta Raamattua, suosittelen menemään tänä iltana Kristuksen 12 kärsimysevankeliumin palvelukseen. Siinä luetaan noin kolme tuntia Raamattua melko putkeen. Lähtevät väärät luulot pois!
Ylipäätään ortodoksisten palvelusten pituus on aika mielenkiintoinen juttu. Tällä viikolla vietetään tuntikaupalla aikaa kirkossa. Ja palvelukset ylipäätään ovat idässä paljon pidempiä kuin lännessä.
Minä ajattelen, että palvelusten pituudessa on viisautensa. Ottaa aikansa, jotta ihminen pääsee irti maallisista murheista ja voi olla vain läsnä Jumalan kanssa. Kenties parhaiten tämä toteutuukin kokoöisissä palveluksissa, jotka voivat kestää noin kuudesta tunnista lähes kahteenkymmeneen tuntiin saakka. Mutta yhtään hassumpi vaihtoehto ei ole myöskään pääsiäisyön palvelus…
Pääsiäisyön palvelus on tietenkin klassikko ja monen tuntema. Suuren perjantain (tai pitkäperjantain) palveluksista puhutaan kuitenkin tosi vähän. Minulle ne ovat kuitenkin yhdet rakkaimmista. Niistä löytyy lukemattomia järisyttäviä hetkiä. Jo etukäteen odotan sitä, että Kristusta kannetaan hautajaissaatossa pyhä Jumala -veisun kaikuessa. Me kannamme kuollutta Jumalaamme käsillämme, ja kuoro laulaa: ”Pyhä Jumala, pyhä väkevä, pyhä kuolematon, armada meitä”. Tästä paljon dramaattisemmaksi ei voi enää päästä!
Eikä tuosta enää kauaakaan niin pimeässä kirkossa kynttilät alkavat syttyä ja kuuluu veisu: ”Tulkaa, ottakaa valo illattomasta valosta ja ylistäkää kuolleista ylösnoussutta Kristusta!”
Palasia 