Tänään teen aikamoisen aikahypyn. Vuosia sitten kirjoittamassani palasessa ”Nominalismi” lausun seuraavasti:
Perkeleellä on muuten maailman kapein perspektiivi. Ja hän on hyvä olento. Onhan hän enkeli.
Tämä lausuma särähti aikoinaan joidenkin korviin. Muistan erään tutun päätelleen, että kirjoitin koko viidennen palaseni huolimattomasti, kun siitä löytyy väittämä perkeleen hyvyydestä. Lausahdus on siinä kyllä ihan tarkoituksella. En ole tosin tainnut koskaan selittää, mitä oikein tahdoin sanoa.
Katkelmassa perustelen perkeleen hyvyyttä sillä, että hän on enkeli. En sano, että hän on hyvä, koska hän on enkelimäinen. Hän on hyvä, koska hän on enkeli. Pointti on sanoa, että perkele on luotuna olentona (= enkelinä) hyvä. Perkeleen väittäminen pahaksi luotuisuuden perustella olisi todella ongelmallista. Eihän Jumala voi luoda mitään pahaa. Ihan toinen kysymys on se, että perkele on moraalisesti paha, koska hän on käyttänyt väärin saamaansa vapaata tahtoa, toiminut vastoin luotuisuuttaan.
Halusin sisällyttää kirjoitukseen näin rajun lausahduksen korostaakseni Jumalan luomistyön hyvyyttä. Minusta on tosi tärkeää ymmärtää pahuuden ”loismainen” luonne. Paha ei ole mitään itsessään olevaa, se on vain Jumalan hyvän luomistyön kieroutumista. Hyvän väärinkäyttöä. Kaikki luotu on pohjimmiltaan hyvää. Tämä pointti on minusta hyvin ymmärretty ortodoksisuuden ”valoisassa ihmiskäsityksessä”. Mikään paha ei voi mitätöidä ihmisen hyvyyttä. Kaiken roskan alla on kuitenkin Jumalan luomaa kauneutta.
Palasia 